Esittelyssä Olli-Pekka Leppilahti

Nimi on Olli-Pekka Leppilahti, ja toimin fysiikkavalmentajana Tervarit Junioreissa. Opiskelin viimeiset kuusi vuotta Jyväskylässä ja muutin takaisin toukokuussa 2020, mutta muuten olen asunut koko ikäni Oulussa. Futistaustaa löytyy OLS:sta, jossa pelasin suunnilleen 15-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen keskityin muutaman vuoden tennikseen. Armeijan jälkeen futis löytyi uudelleen puulaakin ja 5. divarin kautta, ja lopulta tie vei JS Herculeksen organisaatioon. Herkku papoissa ja JS Hercules 2:ssa tuli pelattua kolmena kesänä, johon mahtui myös muutamia minuutteja kolmosen pelejä. Sanoisin, että nimenomaan Herkun kautta lopulta ajauduin nykyisiin hommiinkin.

Työtehtäväsi seurassa?

Vastuullani on seuran valmennuslinjan fyysinen puoli, eli tarkemmin sanottuna suunnitelma pelaajien fyysisten ominaisuuksien johdonmukaisesta kehittämisestä ikään ja kehitystasoon sopivalla tavalla, sekä suunnitelman vieminen käytäntöön. Tavoitteeksi olen tässä asettanut tehokkaamman vammojen ennaltaehkäisyn, ja toisaalta kilpapelaajien fyysisten ominaisuuksien kehittämisen kansalliselle tasolle. Nämä tähtäimessä tein kirjallisuuskatsauksen lasten ja nuorten fyysisten ominaisuuksien kehittämisestä ja yhdistin tämän tiedon futikseen sopivaksi lajin ominaispiirteet ja vaatimukset huomioiden. Yksi tärkeä työtehtäväni on kehittää tätä suunnitelmaa entisestään, ja erityisesti sen jalkauttaminen. Tähän kuuluu valmentajien koulutusta, harjoitusjaksojen ja yksittäisten harjoitusten suunnittelua, sekä harjoittelun seurantaa esimerkiksi vammojen seurantatyökalulla ja testauksella. Lisäksi pidän seuran pelaajille juoksuvalmennusta kesäisin ja pidän pelaajakoulutuksia esimerkiksi ravitsemuksesta. Valmennuspuolella toimin ympäri vuoden fysiikkavalmentajana meidän 11v11 vaiheen Hercules YJ joukkueissa, mihin meneekin nykyään suurin osa työajasta.

Koulutus- ja työhistoriasi?

Opiskelen liikuntabiologiaa Jyväskylän yliopistossa biomekaniikka pääaineena. Titteleiltä olen liikuntatieteiden kandi, ja maisterin opintoja viimeistelen paraikaa töiden ohella. Aikanaan kävin Oulun yliopistossa kokeilemassa noin vuoden verran sähkötekniikan opintoja, mutta kipinää siihen ei löytynyt. Enemmän on kiinnostanut se, mitä ihmiskehossa tapahtuu, kun liikutaan. Erityisesti halusin oppia syvällisesti ymmärtämään kehittävän harjoittelun periaatteet, sekä miten ja miksi kehomme kehittyy oikeanlaisen harjoittelun seurauksena, tai heikkenee jos olemme passiivisia.

Ennen liikuntabiologian opintojani työskentelin pääasiassa myyntihommissa, mutta monessa on tultu oltua mukana. Esimerkiksi Tervareiden viimeisimmällä kakkosdivari kaudella vuonna 2013 tein mediahommaa matsien kuvaamisen, koosteiden leikkaamisen ja ottelumainosten muodossa. Liikuntabiologian opintojeni toisena vuotena vähän ehkä ajauduin sitten fysiikkavalmennushommiin, ja toimin JS Herculeksen fysiikkavalmennuksessa sen ensimmäisellä Kakkosen kaudella 2016. Vuoden 2016 kesällä aloitin valmennushommat Tervareissa, ja vastasin tuon kesän ajan yhden joukkueen lajivalmennuskesta ja toisen fysiikkavalmennuksesta. Siitä nykyinen työ lähtikin kehittymään.

Mikä on parasta työssäsi?

Monipuolisuus, projektiluontoisuus, yhteisöllisyys ja seuran tarjoama tuki. Työtehtäviä on aika paljon ja ne vaihtelevat vuodenajasta riippuen. Mutta monipuolisuus on toisaalta se, joka pitää homman mielekkäänä. Lisäksi osa työtehtävistä on projektiluonteisia, eli tulee sellainenkin fiilis, että jotain on saanut valmiiksi. Useinhan näissä hommissa valmista ei tule koskaan, koska aina voi tehdä vähän paremmin. Yhteisö ja yhteisöllisyys on tärkeä tekijä näissäkin hommissa, ja tässä seurayhteisössä koen että on hyvä ilmapiiri ja joka seuralla eteenpäin pyrkivä pöhinä päällä. Tervareissa nostaisin esiin vielä seuran tarjoaman tuen, kun esimerkiksi kirjallisuuskatsausta tehdessäni minua auttoi ja ohjasi kaksi liikuntatieteiden dosenttia (AC Oulussa fysiikkavalmentajanakin toiminut ja nykyinen fysiologian professori Mikko Tulppo, ja kunnioitettavan tutkijan uran tehnyt nykyinen Ajax Sarkkirannan toiminnanjohtaja Antti Kiviniemi), joiden apu on ollut korvaamatonta. Lisäksi seura tukee työntekijöidensä kouluttautumista, ja kannustaa siihen.

Millaisia toiveita tulevalle?

Homma on mennyt koko ajan eteenpäin ja toiminta on ammattimaistunut. Nykyään on oma halli, ammattivalmentajia, laadukas pelaajaputki YJ toiminnan kautta ja laadukasta harrastustoimintaa. Yleisesti ottaen olosuhteet harrastamiseen ja kilpailemiseen ovat nyt hyvät. Aina on kuitenkin varaa parantaa, ja oma toiveeni olisi saada lisää liikunta-alan ammattilaisia valmennustiimeihin, sekä välineistöä yleisliikuntataitojen ja fysiikan harjoitteluun, mitä nyt koko ajan pikkuhiljaa kertyykin. Isoimpana toiveena on nykyisen seurayhteisön ja YJ toiminnan jatkuminen. Myös sen jälkeen, kun ihmiset siinä ympärillä joskus vaihtuvat.