Henkilökuvassa Niklas Jokelainen

Stoke Cityssa pelaava 17-vuotias Tervarit Juniorit-kasvatti Niklas Jokelainen kävi tiistaina 6.6. harjoittelemassa -04 / -05 lisäharjoitusryhmän mukana Castrenin tekonurmella. Nikke kertoi pojille kuulumisiaan ja antoi lisäksi arvokkaita vinkkejä pojille treenaamiseen ja urheilijan elämään liittyen. Harjoitusten jälkeen pidimme Niken kanssa pienen haastattelutuokion ja hän saikin luvan olla Tervarit Junioreiden henkilökuva-juttusarjan ensimmäinen haastateltava.

Niklas, milloin aloitit pelaamisen Tervareissa ja mitä Tervarit merkitsee sinulle?
Aloitin Tervareissa, kun olin 6-vuotias. Silloin perustettiin ensimmäinen joukkue sieltä Heikkilänkankaan ja Maikkulan alueelta. Kyllä se punainen paita on aina ollut iso juttu. Tervareissa olin pitkään ja kyllä se Tervarit oli aina se juttu. Siellä se on sydämessä ollut tietenkin, kun siellä on aloittanut.

Pelaat nyt Englannissa. Millainen on seuran merkitys siellä?
Kyllä se on todella iso. Varsinkin niille paikallisille junioreille se on hirveän iso juttu. Siellä puhutaankin paljon siitä, kuinka kantaa Stoken värejä ja kuinka tulee käyttäytyä seuran väreissä kuin huippu-urheilija niin kentällä kuin kentän ulkopuolella. Kovasti yrittävät saada myös meidät ulkomaalaiset pelaajat ymmärtämään, kuinka iso ja tärkeä juttu se seura on.

Olisi hyvä, jos pojat yrittäisivät kentän ulkopuolellakin olla yhtä ja tehdä juttuja yhdessä, ettei aina pelata vaan pelkkää jalkapalloa. Olisi hyvä tehdä muitakin juttuja yhdessä.

Oletko koskaan pitänyt kirjaa, kuinka paljon olet tehnyt omatoimista harjoittelua?
En ole pitänyt kirjaa, mutta tietenkin joskus laskeskellut niitä määriä päässä. Kyllähän se määrä on iso juttu, mutta myös se laatu, että miten sitä tekee. Muistelen, että moni muukin reenasi varmaan melkein yhtä paljon, mutta mulla on ollut se laatu. Sitten kun meen kentälle, niin oikeasti teen siellä jotakin.

Mikä sinua on motivoinut menemään kentälle kerta toisensa jälkeen?
Kyllä se on tuo, että jos joskus pääsisi ammattilaiseksi. Kyllä se on se ollut se motivaatio. Kun katsoo vaikkapa Ronaldon pelaamista teeveestä, niin voi että, on se vaan niin kaunista taidetta.

Onko sinulla ollut mielessäsi selkeä kuva siitä, mitä ammattilaiseksi kehittyminen vaatii?
Kyllä se ajatus on aina ollut, että se oma taito on se juttu. Mutta nyt oon kyllä huomannut sen, että se ei ole ainoa mikä riittää. Joukkuepeliä pitää osata pelata. Se ei riitä, että on vaan taitava ja osaa tehdä maaleja, vaan pitäs hyvin osata linkata poikien kanssa.

Jos menisit viisi vuotta ajassa taaksepäin, mitä asioita muuttaisit harjoittelussasi?
Laittaisin kyllä itseni reenaamaan enemmän taktiikkaa ja puolustuspeliä ja sellaista. Mut toki se ois voinut olla sitten siitä taidosta poiskin.

Olet tähdännyt kohti ammattilaiskenttiä, mutta oletko asettanut matkalla välitavoitteita.
Päivä kerrallaan on menty eteenpäin. Muistan kun ekan kerran pääsin AC Oulun mukaan, niin se oli hieno juttu. Toinen hieno juttu oli, kun pääsin lukion aamuharjoituksiin. Se alkoi varmaan kehittää enemmän ja enemmän, kun pääsi just näiden poikien kanssa reenaamaan, jotka nyt pelaa Veikkausliigaa.

Stokeen pääsyn myötä olet yhden välitavoitteen saavuttanut. Mikä on seuraava askel?
On sanottava suoraan, että se on paikka edustusjoukkueessa. Sitä toimintaa, kun näkee päivittäin niin läheltä, niin se ei ole niin kaukana enää. Pitää tehdä kovasti töitä akatemiassa ja näyttää valmentajille, että jaksaa reenata ja kehittyä muutenkin kuin taidollisella puolella. Myös mentaalisella puolella, että pystyy olemaan kovissa paikoissa ja onnistumaan niissä

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää Tervareihin ja oululaiselle futisväelle?
Jaksakaa pojat tehdä töitä ja vanhemmat tukea sitä hommaa. Meillä kotona aina tuettiin, mutta ei kuitenkaan pakotettu reenaamaan, vaan se oli aina oma päätös. Kuskatkaa poikia ja jos ei pysty kuskaamaan, niin sitten järjestetään kimppakyytejä, tai pojat voi mennä reeneihin pyörällä. Futisväelle puolestaan terveisiä, että puhaltakaa yhteen hiileen niin vanhemmat, pelaajat kuin valmentajatkin eri seuroissa.